Osakeyhtiön varojen jakaminen taantumassa
Taloudellisen taantuman aikana tulee kiinnittää erityistä huomiota varojenjaon säännöksiin. Koska osakeyhtiön osakkeenomistajalla ei lähtökohtaisesti ole vastuuta yhtiön veloista, ellei hän siihen erikseen sitoudu, on rajoitetun vastuun vastapainona osakeyhtiölain 13 luvussa säännökset siitä, miten osakkeenomistaja voi saada varoja ulos yhtiöstä.
Varojenjaosta puhuttaessa todetaan usein osakkeenomistajien suoritusten viimesijaisuus. Toisaalta tulee huomioida, että osakkeenomistajat saavat kaiken ylijäämän. Jakojärjestelmän tavoitteena voidaankin katsoa olevan velkojien suojan lisäksi tehokas yritystoiminta, koska vain ylijäämän saavilla osakkeenomistajilla on kannustin maksimoida yhtiön tulos.
Koska varojen jaossa on kysymys yhtiön varojen luovuttamisesta yhtiön ulkopuolelle ilman vastiketta, on varojen jakotavat määritelty tarkasti osakeyhtiölain 13 luvussa. Varojen jakamisen on perustuttava viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava tilintarkastettu. Jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa mahdollisesti tapahtuneet olennaiset muutokset. Liiketapahtumat, jotka vähentävät yhtiön varoja tai lisäävät sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, ovat laitonta varojenjakoa. Laittoman varojenjaon seurauksena saattaa varojen palautusvelvollisuuden lisäksi muodostua rikosoikeudellisia seuraamuksia sekä vahingonkorvausvastuu, minkä vuoksi yhtiön johdon on noudatettava riittävää huolellisuutta arvioidessaan yhtiön kykyä jakaa varoja.
Varojenjaon kannalta olennaista on maksukykytesti. Osakeyhtiölain mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Osakkeenomistajien saatavien viimesijaisuus erityisesti suhteessa velkojiin ei toteudu, jos osakkeenomistajat voisivat jakaa yhtiön varoja itselleen aiheuttaen samalla yhtiön maksukyvyttömyyden. Maksukykyisyys-vaatimus koskee kaikkia varojenjakotilanteita.
Osakeyhtiölaissa ei ole säädetty maksukyvyttömyyden sisällöstä, minkä johdosta maksukyvyttömyyden määritteleminen on laaja ja ongelmallinen asia.
Oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön mukaan maksukyvyttömyyden arviointi on tehtävä taloudellisen tilanteen kokonaisarvioinnin perusteella. Tällöin maksukykyä arvioitaessa on otettava huomioon toisaalta erääntyneet ja kohtapäätä erääntyvät velat ja toisaalta nopeasti realisoitavat, likvideiksi katsottavat varat ja luotonsaantimahdollisuudet. Johdon vastuun näkökulmasta olennaista on dokumentoida riittävällä tavalla ne seikat, joiden perusteella yhtiöllä on todettu olevan maksukykyä osingonjakopäätöshetkellä.
Verotetaanko pääoman palautus osinkona?
Yhtiön toimivan johdon täytettyä huolellisuusvelvoitteensa maksukykyisyyden suhteen, ennen varojenjaon määrällistä arviointia harkittavaksi tulee sen kohteena oleva tasevarallisuus. Perinteisesti varojenjako tehdään yhtiön tilikaudelta ja aikaisemmilta vuosilta kertyneistä voittovaroista osinkojen jakona, mutta verokustannusten kannalta tämä ei läheskään aina ole edullisinta.
Osingonjaossa verokustannuksen kokonaismäärä riippuu yleensä siitä, onko tulonsaajana osakeyhtiö vai luonnollinen henkilö. Perinteistä liiketoimintaa harjoittavilla osakeyhtiöillä kotimaisista listaamattomista osakeyhtiöistä saadut osingot ovat lähtökohtaisesti verovapaata tuloa. Osingonsaajan ollessa luonnollinen henkilö ja osinkoa jakava taho listaamaton kotimainen osakeyhtiö, verokustannusten laskennan keskiössä on osinkoa jakavan yhtiön edellisen verovuoden nettovarallisuus. Perusperiaatteen mukaan osingosta voi olla verovapaata se osa, joka vastaa yhdeksän prosentin laskennallista tuottoa osinkoa jakavan yhtiön nettovarallisuudelle. Näin määritetyn verovapaan osingon saajakohtaiseksi enimmäismääräksi voi vuosittain muodostua enintään 90 000 euroa. Ylimenevä osuus jaetaan nettovarallisuudesta riippuen saajallaan osittain verotettavaksi pääomatuloksi taikka ansiotuloksi.
Perinteisen osinkona suoritettavan varojenjaon sijaan omistajayrittäjien verokustannusten näkökulmasta sidotun oman pääoman taikka sijoitetun vapaan omanpääoman rahaston (SVOP) alentaminen saattaa tapauskohtaisesti vielä toistaiseksi tarjota tehokkaan verosuunnittelun välineen. Nykyinen tilanne voi kuitenkin muuttua. Julkisuudessakin on viime aikoina käyty keskustelu lainsäätäjän suunnitelmasta verottaa sijoitetun pääoman palautuksia jatkossa osinkoina. Toisin sanoen luonnollisen henkilön sijoitettua jo kertaalleen verotettua varallisuuttaan oman pääomanehtoisesti osakeyhtiöön, verotettaisiin tällaisen erän mahdollinen palautus suunniteltujen sääntöjen perusteella osinkona. Tätä voitaneen luonnehtia ankaraksi verorasitukseksi. Muutos olisi merkittävä, sillä nykyään sijoitetun pääoman palautukset eivät yleensä aiheuta veronmaksuvelvoitteita saajalla, kunhan osakkeiden hankintamenoa on jäljellä.
"Osakeyhtiölain mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden."