Isojen käänteiden edessä
Tampereen kauppakamarin apulaisjohtaja Anja Taskinen suuntaa keväisin Kilpisjärvelle. Siellä tunturista näkee kunnolla kauas, kolmen valtakunnan suurtuntureille.
− Pitkä perspektiivi on tarpeen tässä taantumassakin, kun olemme keskellä pahinta kriisiä eikä selviä merkkejä kasvun alkamisesta vielä ole.
Voiko Pirkanmaa vahvana kasvukeskuksena selvitä lamasta muuta Suomea ripeämmin? Vai kärvistelläänkö vientipainotteisen teknologiateollisuuden maakunnassa taantumassa pahemmin ja pidempään kuin muualla? Molemmat ennustukset on nähty. Miten on, Anja Taskinen?
− En usko, että kukaan pystyy ennustamaan, koska käänne tarkkaan tapahtuu ja miten se etenee. Jälkeenpäin voidaan sitten kyllä tulkita merkkejä ja nähdä kehityskaaria.
− Mutta ei tämä mitenkään tavatonta ole. Murroskausia on ollut aina, tiukkoja ajanjaksoja, jotka ovat vääntäneet Pirkanmaan teollisuutta ja elinkeinoelämää uusille raiteille ja kasvupohjille, Anja Taskinen muistuttaa.
Talouden logiikka menee niin: voimakkaan kasvun jälkeen tulee laskeva jakso. Sen ei pitäisi olla yllätys − eikä se ollut nytkään, jo kevättalvella 2008 merkit olivat olemassa. Yllätys oli kuitenkin siinä, miten globaalina ja nopeasti, valtavalla voimalla talous rysähti ja pysähtyi.
Mielenkiintoista on se, miten erilaisissa analyyseissä jo kuvataan laman kehittyminen − mutta silti se sai rauhassa syntyä. Anja Taskinen miettii, että nousukauteen liittyy ilmeisesti aina harha ja halu uskoa, että juuri sillä kertaa meno jatkuu loputtomasti.
Kuuma linja vastaa
Anja Taskisen ammatilliset juuret ovat pirkanmaalaisessa teknologiateollisuudessa. Ennen kauppakamariin tuloaan hän työskenteli parikymmentä vuotta Lokomo Oy:ssä paikallisjohtajan, myöhemmin toimitusjohtajan sihteerinä. Sitä perua teollisuuden ja varsinkin koneenrakennusalan näkymät ovat olleet hänelle erityinen mielenkiinnon aihe.
Pirkanmaalle toimiala on keskeinen. Vuonna 2008 maakunnan yritysten liikevaihdosta lähes puolet tuli teollisuudesta, ja siitä yli puolet teknologiateollisuudesta.
− Teknologiateollisuus on nyt isojen käänteiden edessä. Näen kuitenkin, että alueen vahvuuksissa on pitoa, kun jatkossa on kehitettävä uusia tuotteita ja toimintamalleja. Vääjäämättä tuotantoa siirtyy täältä lähemmäksi markkinoita, mutta kovin nopeisiin isoihin muutoksiin en usko.
Tampereen seudun erityinen vahvuus on Anja Taskisen mukaan se, että kasvukeskus tarjoaa osaavaa työvoimaa kaikilta koulutustasoilta. Teollisuus sekä koulutus- ja tutkimusyksiköt ovat myös tottuneet toimimaan vankasti yhteistyössä ja yritykset pitkälle verkottuneella toimintamallilla.
Anja Taskinen tuntee hyvin Pirkanmaan yrityskentän. Hän on työskennellyt Tampereen kauppakamarissa kaksikymmentä vuotta asiamiehenä ja apulaisjohtajana.
Hänen tietokoneellaan on kauppakamarin ”kuuma linjakin”, joka tarvittaessa kertoo mitä yritykset ajattelevat ja miten niillä menee. Kuuma linja tarkoittaa erilaisia kauppakamarin yrityksiltä toteuttamia kyselyjä.
− Kysymme aiheista, joiden tuloksista yritykset aina hyötyvät ainakin epäsuorasti. Olemme tehokkaita emmekä pyytele anteeksi kiinnostustamme, sillä olemme yritysten asialla. Ehkä siksi yritykset myös vastaavat meille hyvin.
Verkostojen hyöty
korostuu nyt
Kun Anja Taskinen tuli 1989 kauppakamariin, työntekijöitä oli neljä. Nyt heitä on yksitoista. Samassa suhteessa kauppakamari on kasvanut toiminnallisesti ja kasvattanut painoarvoaan elinkeinoelämän etujen ajajana. Pirkanmaalla jäsenmäärä on kasvussa, jäseniä on tällä hetkellä runsaat 1300.
− Yleinen mielikuva on ollut, että kauppakamari on herraklubi ja isojen yritysten edunvalvoja. Pikkuhiljaa tästä käsityksestä ollaan pääsemässä eroon, sillä työ erilaisten yritysten ja koko elinkeinoelämän puolesta puhuu puolestaan. Pienet yritykset hyötyvät jäsenyydestä jopa isoja enemmän esimerkiksi siksi, että niiden omat asiantuntijaresurssit ovat rajalliset ja ne tarvitsevat enemmän ulkopuolista asiantuntemusta.
Kauppakamarin jäsenkunnan mukaan yritykset arvostavat erityisesti kauppakamarin koulutus-, sparraus- ja verkostoitumismahdollisuuksia. Juuri nyt tiukka taloustilanne näkyy muun muassa siinä, millaiselle koulutukselle on kysyntää. Mikään yleinen ei vedä, sen sijaan tiukat ajankohtaisteemat esimerkiksi taloudesta tai lainsäädännöstä kylläkin. Koulutuksen välttämättömyys ja hyöty on nähtävä selvästi.
− Myös kauppakamarin verkostojen hyödyllisyys korostuu, niissä oikeasti keskustellaan ja kuullaan toisten näkemyksiä. Mahdollisuuksia tällaiseen vuorovaikutukseen ei ole helppo löytää.
Työ on tehtävä
− ja tehtävä huolella
Viime aikojen eläkeikäkeskustelua Anja Taskinen on kuunnellut erityisellä korvalla. Hän on ollut työelämässä runsaat neljäkymmentä vuotta. Eläkeasiantuntijoiden mukaan se on hyvinkin riittävä määrä. Ja niin on Taskisenkin mielestä. Hän jää eläkkeelle 63-vuotiaana alkuvuodesta 2010.
Ei niin, etteikö työ maittaisi, eikä kunnossakaan ole valittamista.
− Voisin jatkaakin, mutta lopetan mieluummin kertaheitolla, kun kaikki on hyvin.
Osa-aikaiseksi jäähdyttelijäksi tai hiljaisen tiedon siirtelijäksi hänestä ei ole.
− Tietotyössä vuosien saatossa kertynyttä asiantuntijuutta ja osaamista on vaikea siirtää. Ja paljonko nuorempi polvi sitä haluaakaan? Jokainen ikäluokka tietää asiat omasta mielestään paremmin kuin edellinen. Se on luonnollista, eikä edistystä tapahtuisi, jos nojattaisiin vain entiseen.
Anja Taskinen toteaa aina olleensa varsin työkeskeinen. Varsinkin sen jälkeen kun lapset kasvoivat kotoa, mikään ei ole rajoittanut paneutumista työasioihin. Tahtia on ruokkinut sekin, että eteen tullut innostavia ja mielenkiintoisia asioita.
− Työ on tärkeä ja se on tehtävä huolella − näin olen oppinut toimimaan ja odottanut myös muiden tekevän niin. Olen ollut huono delegoimaan − niin että joskushan sen on sitten loputtava.
Yleistä eläkeikää koskeva päätöksenteko häntä ihmetyttää. Muutama vuosi sitten ikähaarukaksi päätettiin 63-68 vuotta. Nyt alarajaa halutaan nostaa, kun on huomattu, ettei kansakunta kestä nykyistä hyvinvointia eikä selviä jatkossa eläkevelvoitteistaan.
− Kumman nykivää päätöksentekoa. Väestöennusteet ja tilastot olivat varmasti ennakointiasiantuntijoiden tiedossa jo silloin, kun eläkeikää edellisen kerran muutettiin. Mutta todellisen eläkeiän nostamiseenhan tässä varmasti tähdätäänkin.
Tämä todellinen eläkkeellejäänti-ikä on tällä hetkellä 59,5 vuotta, ja laman vuoksi se tulee siitä vielä laskemaan.
− Mikä on oikea aika jäädä eläkkeelle? Se on tietysti hyvin yksilöllistä. Työiän pidentämiselle on perusteet, olemmehan parempikuntoisia kuin koskaan, ainakin periaatteessa. Mutta realistikin on oltava.
Tällä Anja Taskinen viittaa esimerkiksi nykytilanteeseen. Jos yrityksen henkilöstömäärää on vähennettävä, on tarkoituksenmukaista, että ensin lähtevät ne, joilla on mahdollisuus saada jonkinlainen eläke-etuus.
− Nuorten on päästävä töihin kiinni. 90-luvun lamassa nähtiin, mitä tapahtuu, jos he pitkän työttömyyden vuoksi vieraantuvat työelämästä. Siitä ei hyvä seuraa.
Hän itse aikoo siirtää työkuviot sivuun omalla tyylillään: tehokkaasti. Rukkaset eivät jouda naulaan, sillä hanslankarille ja polttopuuvastaavalle riittää tehtävää omakotitalossa Tampereella ja Orivedelle valmistuneessa vapaa-ajantalossa. Molemmat rakennukset Anja Taskinen on muun muassa itse ulkomaalannut.
− Nuorempana joskus huimasi, mutta ei enää nykyisin, hän tiivistää näkymät niin maalaustelineiltä kuin työelämästäkin.
Laskukaudet kuuluvat talouden lainalaisuuksiin, mutta suunta kokonaisuudessaan on Pirkanmaalla nouseva. Sitkeys, innovatiivisyys ja yhteistyöhalu ovat täällä yritysten perusvahvuuksia, miettii apulaisjohtaja Anja Taskinen.