Let’s talk!
Aamulehden päätoimittaja, vastikään Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn johtajaksi valittu Matti Apunen kertoo, että niin kauan kuin muistaa, hän on halunnut olla toimittaja.
− Mikä nyt sitten saa luopumaan…
− En minä luovu, Apunen sanoo nopeasti.
− Otan vain uudenlaisen näkökulman journalismiin. Siinä missä journalisti elää tässä hetkessä, EVAssa pitää katsoa isompaa kuvaa, omaksua tyynempi ja pitempi
perspektiivi.
EVAn tehtävä on virittää julkista keskustelua Suomen talouden ja yhteiskunnan kehityksen kannalta keskeisistä kysymyksistä, rakentaa skenaarioita siitä, mikä meitä odottaa. Matti Apunen saa itse rakentaa työkenttänsä, valita esiin nostettavat kysymykset ja niiden käsittelyn keinot. Linjapuhetta hän ei vielä pidä, mutta sanoo tavoittelevansa moniarvoista, keskustelevaa ja poleemista profiilia. Poleemista?
− Tarkoitan sillä tylsyyden vastaista. Eniten elämässä pelkään ikävystymistä. Yleensä tärkeistä asioista käydään pitkäpiimäistä keskustelua, mistä syntyy käsitys, että tärkeät asiat ovat pitkäpiimäisiä. Se on karmea erehdys.
Apusella onkin muutama kehitysehdotus keskustelukulttuuriimme.
− Suomessa keskustelun tosiasiallinen tavoite on keskustelun lopettaminen. Keskustelussa on paljon piirteitä, jotka tähtäävät toisen osapuolen naurettavaksi ja epäluotettavaksi tekemiseen. Toivon, että olisimme nykyistä vähemmän huolissamme poliittisesta korrektiudesta, jotta keskustelu pysyisi elossa. Kun esimerkiksi puhutaan yhteiskunnan palveluista, joku sanoo ”hyvinvointivaltio” − ja kaikki ymmärtävät, että keskustelu on päättynyt. Toivon myös ihmisiltä henkilökohtaista rohkeutta tulla pois nimimerkin suojasta. Toisaalta tiedotusvälineiden on kyllä katsottava peiliin, sillä usein kun joku uskaltaa jotain sanoa, alkaa aikamoinen mätkiminen. Itsesuojeluvaisto pitää hiljaisena.
One size doesn’t fit all
EVA vaikuttajanimineen ja tapahtumineen tuntuu kovin pääkaupunkikeskeiseltä. Mikä mahtaa olla EVAn ja Tampereen suhde?
− EVAssa on suunniteltu alueverkostoja, alueellisia yhteisöjä, ja tällainen verkosto on tarkoitus saada myös Tampereelle. Ajatus on hyvä, sillä ei Helsingin perspektiivi ole koko Suomen perspektiivi. On monia asioita, joissa aluepainotukset on syytä ottaa huomioon. Näkökulmia on monia, ja jos erehtyy ajattelemaan, että one size fits all, on todennäköisesti väärässä. Landelta tulevana minun on helpompi pitää alueen näkökulmat mielessä. Se ei suinkaan tarkoita vastakkainasettelua, vaan että sävyt ja painotukset ovat erilaisia.
Innostusta, Tampere!
Tampereelta Matti Apunen ei aio muuttaa.
− Tampere on asumisen ja perhe-elämän kannalta laadultaan ylivoimainen paikka. Seutukunnan on pidettävä huolta, että se sellaisena myös pysyy − sehän ei ole itsestään selvää.
Sen sijaan Helsingissä kasvaneelle Apuselle vaikeita ovat olleet tamperelaisten itsetyytyväisyys ja toisaalta understatement-ajattelutapa.
− Tampere on… se on innostuksen vastakohta.
Niinpä monitoimihallista, tunnelista tai tornihotellista puhuttaessa Apunen kehottaakin: toimeksi!
− Niitä me tarvitsemme, jotta tulevaisuudessa on rahaa hyviin sosiaalisiin tarkoituksiin.
Tyytyväisenä hän kertoo nähneensä muutoksen, pienen kajon taivaanrannassa.
− Se on innostuksen punerrus Tampereen kamreerin Juha Yli-Rajalan poskilla. Se on iso signaali − ja silloin voi toivoa jotain tapahtuvaksi. Kovin usein häneltä on kuultu ”hanke kaatuu kumminkin meidän syliin” ja ”ymmärtäkää realiteetit”. Nyt täytyy ymmärtää, mitä investointi tarkoittaa, että sillä on syy ja että se maksaa itsensä takaisin. Esimerkiksi monitoimihallia ei pidä ajatella vain jääkiekkohallina, vaan vaikkapa taidelaitoksiakin sisältävänä kokonaisuutena, jolla on suuret kerrannaisvaikutukset. Toivon myös, ettei tilaajan rohkeus petä, jotta hallista uskalletaan tehdä arkkitehtoninen nähtävyys.
− EVAn tehtävä on valaista tulevaisuutta. Se on kaikkien think tankien yhteinen tehtävä, eikä se ole mitään lyhytnäköistä oman hyödyn tavoittelua, sanoo EVAn johtajana 1.elokuuta aloittava Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen Vuoden lehtikuvat 2009 -näyttelyn keskellä.
Teksti ja kuva Annikaisa Knuutila