EETTISTÄ ONNENKAUPPAA?
Kreikan ja muiden velkaisimpien Euroopan maiden ongelmat sekä markkinaosapuolten välinen luottamuspula nousivat otsikoihin juuri, kun vuoden takainen finanssikriisi näytti jo jääneen historiaan. Euroopan päämiehet joutuivat tekemään isoja päätöksiä euroalueen tukemiseksi. Nyt selvitellään ongelmiin johtaneita syitä ja niiden seurauksia.
Mittaviin tukitoimiin liittyy oleellisen osana lainaraha eli velka. Velan osalta kysymys kuuluu onko velka sen antajan vai ottajan vastuulla. Erään sanonnan mukaan velka on velallisen ongelma niin kauan kun se on maksettavissa. Tämän ylittävä summa on lainanantajan ongelma. Jos velallinen voi ottaa riskiä lainanantajan kustannuksella siten, että riskistä mahdollisesti aiheutuvat tappiot jäävät suurelta osalta lainanantajan kannettaviksi, voidaan tätä kutsua eettiseksi onnenkaupaksi. Nämä asiat ovat olleet esillä, kun pankkeja ja jopa valtioita on jouduttu tukemaan veronmaksajien varoilla ympäri maailmaa.
Kreikkaan liittyvän kriisin syitä ja seurauksia voidaan hakea pitkälti Kreikasta itsestään. Kriisiä pahentaneita syitä löytyy lisäksi kreikkalaisten tekemistä suoranaisista huijauksista kirjanpidossa sekä luottoluokittajien hitaasta reagoinnista tilanteisiin. Mutta miksi Kreikan ongelmat heijastuvat pankkeihin? Finanssikriisistä alkaneet elvytykset ovat olleet historiallisen suuria. Alhainen korkotaso ja lisääntynyt likviditeetti ovat ajaneet pääomia etsimään tuottavampia sijoituskohteita. Finanssikriisistä toipuvat ranskalaiset ja saksalaiset pankit hakivat kasvua ja tuottoja lainaamalla Kreikalle 100 miljardin edestä. Espanjaan tehdyt sijoitukset ovat lähes nelinkertaiset.
Luottamuspula valtioiden velanhoitokykyä kohtaan tuo ongelmia pankkijärjestelmään, koska järjestelmä on luotu toimimaan pitkälti juuri valtioiden "riskittöminä" pidettyjen velkakirjojen varassa. Kun yhtäkkiä riskittöminä pidetyt euroalueen valtioiden lainat muuttuivatkin riskisijoituksiksi, oli tästä vaarana syntyä uusi finanssikriisin kaltainen ketjureaktio. Tämän vuoksi rahoitusmarkkinoiden toimintaa turvatakseen Euroopan Keskuspankki teki 9.5. päätöksen, jonka perusteella se alkoi ostaa niiden valtioiden velkapapereita, jotka muuten kävisivät huonosti kaupaksi markkinoilla.
Saksalaisten ja ranskalaisten pankkien toiminta ei ole ollut poikkeuksellista. Vastaavanlaista toimintaa löytyy myös lähinaapurista Ruotsista, jossa pankit hakivat aggressiivisesti kasvua Baltian maista. Kun globaalin talouden riskit olivat vielä hallinnassa, oli Baltian maiden luotottaminen kannattavaa. Investointipankki Lehman Brothersin konkurssin jälkeen tilanne kääntyi päälaelleen. Kävi selväksi, että pankit ovat likviditeetin ja pääoman osalta erittäin voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Näitä globaaleja sidoksia lisäävät myös erilaiset pankkien väliset johdannaissopimukset, jotka ovat omiaan lisäämään myös systeemiriskiä. Kun luottamus katoaa tässä verkostossa yhdessä kohtaa, niin ongelmat näkyvät monessa kohtaa.
Suomen ja suomalaisten pankkien osalta tilanne on suhteellisesti erittäin hyvä. Tästä todisteena on pankkien toimintakyky viimeisimmissä kriiseissä. Suomen valtio saa edelleen markkinoilta halpakorkoista lainaa, mikä vaikuttaa myös pankkien tilanteeseen positiivisesti. Myös suomalaisten pankkien oma toiminta on ollut hyvää ja läpinäkyvää. Pankit ovat vahvasti pääomitettuja, niiden riskinotto on ollut hallittua ja riskienhallinta sekä valvonta ovat toimineet. Kiitosta ovat saaneet Suomessa saadut 90-luvun alun pankkikriisin opit, joista amerikkalaisetkin hakivat neuvoja finanssikriisin hoitamiseen. Toisaalta Suomessa käydään pankkien välillä tällä hetkellä kovaa korkokilpailua talletuksista, joka saattaa pitkään jatkuessaan johtaa jopa ylilyönteihin ja ei-toivottuihin tilanteisiin.
Todennäköistä on, että lainsäädäntö, valvonta sekä vakavaraisuusvaatimukset tulevat kiristymään nykyisestä. Todennäköisesti myös globaalit pääomien liikkeet ovat tulleet jäädäkseen. Sijoittajien toimintaa ohjaavat jatkossakin ahneus ja pelko, jotka aiheuttavat myös tulevaisuudessa voimakkaita hintaheilahteluja arvopaperimarkkinoilla. Tulevista kriiseistä parhaimmin tulevat selviytymään ne, joilla ennakoiva riskienhallinta on kunnossa. Immuuni kriiseille ei ole kukaan.
Rahoitusjärjestelmän toiminnan turvaamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Pankkitoiminnan osalta tähän liittyy myös pankkien omistajien ja johdon riskinottohalukkuuden sekä siihen ohjaavien kannusteiden valvonta ja rajoittaminen. Näillä keinoilla pyritään ehkäisemään eettistä onnenkauppaa. Tämä lienee viimeisen lainan antajien eli veronmaksajienkin tahto.
Kai Kalajainen
Sijoitusjohtaja, OP-Private,
Tampereen Seudun Osuuspankki