TILAAJA-TUOTTAJAMALLI:
Jo menetetty tai vielä hyödyntämätön mahdollisuus
Tarkoitus
Tilaaja-tuottajamallin tavoitteena on murtaa syvään juurtuneita hallinnollisia rakenteita, lisätä tehokkuutta ja vahvistaa innovatiivisuutta julkisissa palveluissa. Eri maista saatavat tutkimustulokset puhuvat mallin toimivuuden puolesta. Se kannustaa kehittämään palveluita, korjaamaan virheitä ja lisäämään kuluttajien valinnan mahdollisuuksia.
Hyödyt ovat merkittäviä, mutta ne eivät synny itsestään. Mallista on saatu myönteisiä kokemuksia mm. Tampereelta, mutta kuinka asia on muissa kunnissa? Eri puolilta kantautuneiden kokemusten ja näkemysten mukaan tilaaja-tuottajamalli kaipaa ehdottomasti puolustamista ja tukea.
Mallilla on rajansa
Ensimmäinen esille nostettava tekijä on se, että malli ei ole yleispätevä lääke kaikkiin palveluihin. Se ei sovellu ns. puhtaisiin julkisiin palveluihin eikä palveluihin, joissa vaihtoehtoista tarjontaa ei ole eikä sallita (peruskoulu, valvontatehtävät jne.). Se ei sovellu myöskään palveluihin, joissa käsitellään vakavia sosiaalisia ongelmia kuten lastensuojelua ja toimeentuloasioita.
Näissä palveluissa tilaaja-tuottajamalli vaikeuttaa päätöksentekoa, synnyttää uusia byrokraattisia käytäntöjä ja lisää vuorovaikutuskustannuksia. Näiden ongelmien kanssa painivien ihmisten on luonnollista ajatella, että koska malli ei toimi heidän alallaan, se ei toimi muissakaan palveluissa. Näitä palveluita on johdettava poliittisella tahdolla, budjettiprosessilla ja kustannusten määrätietoisella hallinnalla.
Mallin perimmäinen tavoite
Tilaaja-tuottajamallin keskeisin tavoite on luoda uutta tarjontaa, että kuluttajat ja tuottajat voisivat aikanaan koordinoida keskinäiset suhteensa ilman välittävää julkista valtaa. Monessa kunnassa tämä tavoite näyttää valitettavasti unohtuneen joko osittain tai kokonaan. Jos uutta tarjontaa ei synny, vanha valta voi jatkaa toimintaansa uusissa vaatteissa.
Uusi tarjonta vähentää ajan myötä poliittista holhousta, murtaa monopolien valtaa ja vahvistaa kuluttajien valinnan vapautta. Se vapauttaa ihmiset julkisen talouden ahtaista rajoista luomalla heille uusia kulutusmahdollisuuksia. Kun uutta tarjontaa syntyy ja ihmiset oppivat sitä käyttämään, kunnat voivat jopa vähentää omaa tarjontaansa.
Politiikan uudelleen keksiminen
Tilaaja-tuottajamalli tarjoaa mahdollisuuden uudistaa politiikkaa. Se edellyttää, että poliittiset päättäjät siirtyvät edistämään kuluttajien intressejä tuottajien intressien sijasta. Tuottajia suosiessaan heidän on sopeutettava kansalaisten vaatimukset julkisen talouden ahtaisiin rajoihin. Vanhan politiikan ongelma on siinä, että ihmisten tarpeet ovat rajoittamattomat ja ne kasvavat nopeammin kuin taloudelliset resurssit.
Tilaaja-tuottajamalli vapauttaa poliitikot niukkojen resurssien ja kasvavien tarpeiden umpikujasta, jossa heidän on joko korotettava veroja tai rajoitettava tarpeiden tyydyttämistä. Mallin avulla on paradoksaalisesti mahdollista tyydyttää aikaisempaa paremmin ja monipuolisemmin ihmisten tarpeet ja hallita samalla julkisten menojen kasvua.
Sen sijaan, että puolueet sitovat ihmiset verovaroilla rahoitettaviin julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin, niiden olisi luotava yhteiskuntaan sellaiset olosuhteet, joissa ihmiset voisivat kehittyä taloudellisesti itsenäisiksi ja riippumattomiksi. Kun yhä useammat pystyvät huolehtimaan itsestään, julkinen valta voi auttaa tehokkaasti ihmisiä, jotka eivät siihen itse pysty.
Apua johtamisesta ja uusista työkaluista
Tilaaja-tuottajamalli pakottaa uudistamaan johtamista konserniajattelun ja sopimusohjauksen suunnassa. Konsernin pitäisi hoitaa oma osuutensa tilaamisesta ja antaa tuottajien hoitaa oma osuutensa palveluiden tuottamisesta ja kehittämisestä. Konsernin tulisi käsitellä tuottajia tasavertaisina ja luoda niiden toiminnan perustaksi mahdollisimman neutraali sääntelyjärjestelmä.
Tuottajien strategisena haasteena on kehittää itsenäisesti palveluaan erottuakseen kilpailijoistaan. Se kannustaa tuottajia kilpailemaan ideoillaan ja osaamisellaan eikä pelkästään tehokkuudella. Onnistuakseen ideoiden kilpailussa tuottajien tulisi olla mahdollisimman riippumattomia konsernista.
Tilaaja-tuottajamallissa voidaan hyödyntää uusia työkaluja kuten palveluseteleitä. Palveluseteli on osoittautunut yllättävän tehokkaaksi keinoksi edistää kuluttajien etua erilaisissa palveluissa. Kunnat voivat muuttaa päiväkotejaan ja terveyskeskuksiaan yrittäjävetoisiksi franchising-periaatteella.
Kokeiluja, kokeiluja, kokeiluja
Suomalaiselle keskustelulle on tunnusomaista joko tai –asenne. Se tarkoittaa joko kaikkien palveluiden muuttamista tai pitämistä ennallaan. Siirtyminen vanhasta uuteen on tehtävä hallitusti, jotta virheitä voidaan nopeasti tunnistaa ja korjata.
Tilaaja-tuottajamallia voidaan tehokkaasti edistää kokeilujen avulla. Kun asiat alistetaan todellisuuden testiin, ihmiset välttyvät turhilta väittelyiltä ja riitelyiltä ja turvata tulevan yhteistyönsä.
Risto Harisalo
Professori Tampereen yliopisto