”Perinteisten mallien avulla
uuden hallitseminen on vaikeaa”
Elinkeinoelämän keskusliiton Tampereen toimiston päällikön Päivi Myllykankaan suosikkikysymys kuuluu: entä jos?
− Rationaalisuus on meillä kuitenkin tiukassa, oitis se tukahduttaa kritiikillä vaihtoehtojen miettimisenkin. Mutta jos innovatiivista ja luovaa aiotaan saada aikaan, pitää uskaltaa kyseenalaistaa. Tyhmin kysymys on se, joka jää kysymättä.
Innovatiivista ja luovaa ajattelua tarvitaan juuri nyt. Elinkeinoelämä muuttuu ja teollinen yhteiskunta muuttuu vielä nopeammin, mutta uudesta ei oikein saada kiinni.
− Ajatellaan, että johan tämä lama alkaa taittua. Ei tarvitse tehdä mitään, kun pyörät lähtevät liikkeelle ja ajat paranevat. Taantuman takana ovat kuitenkin myös muut kuin taantumaan liittyvät asiat.
Tampereella 10 vuotta elinkeinoelämän edunvalvonnassa ja sitä ennen 10 vuotta yritysten ja julkisorganisaatioiden johtamis- ja kehittämishankkeissa toiminut Päivi Myllykangas muistuttaa, että yritysten kasvu ei yhtäkkiä ponkaise vuoden 2007 lukuihin, koska muutamassa vuodessa on tapahtunut paljon, mitä pitää korjata. Monen mielestä myös riittää, jos bkt on vuoden 2006 tasolla − hyvinhän silloin meni.
− Kasvua tarvitaan, jotta pystytään pitämään yllä esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntaa. Bkt:n pitäisi kasvaa vähintään 2,5−3 prosenttia vuodessa. Nyt on pudottu kahdeksan prosenttia. Asiat eivät ratkea veronkorotuksilla tai menojen vähennyksillä. Meitä koettelee elinkeinoelämän ja kuntasektorin rakennemuutos, ja perinteisten mallien avulla uuden hallitseminen on vaikeaa. On tehtävä asioita uudella tavalla.
EK:n aluepäällikkö Päivi Myllykangas kiertää työkseen muun muassa yrityksissä saadakseen tuntuman niiden arkeen. Peltolan Pussi Oy:n kuulumisia hänelle kertoi toimitusjohtaja Liisa Peltola.
Olisi päästävä kokeilemaan!
Mutta miten uusia tapoja sitten syntyy? Päivi Myllykangas muistuttaa, ettei kaikki vanha ole huonoa, mutta uutta ei synny, jos sitä ei saa kokeilla missään.
− Esimerkiksi julkisen sektorin palvelutuotannossa pitää päästä tekemään riittävän pitkiä sopimuksia ja kokeilemaan. Palveluprosessit kehittyvät tekemisen kautta. Eivät kaikki kokeilut varmaan onnistu, mutta sekin pitää sietää. Rohkeasti uusia malleja myös opetukseen, oppimiseen, opetusalustoihin niin, että oppimisen tavat kohtaavat nykynuoret.
Päivi Myllykangas antaa uusien toimintatapojen tarpeellisuudesta esimerkin:
− Aikaisemmin isoista veturiyrityksistä osaaminen laajeni niiden alihankkijoille ja verkostokumppaneille. Nyt jos tuotannon lisäksi suunnittelua siirretään muualle, osaaminen ei leviä alueella samalla tavalla kuin ennen. Se vaikuttaa paikallisten pk-yritysten kilpailukykyyn. Miten ne kehittävät osaamistaan jatkossa? Korkea osaaminen − kaikilla tasoilla − kehittyy ihmisten korvien välissä ja ihmisten välisissä suhteissa.
Matkalla tulevaisuuteen, matkalla asiakkaan luokse
Ihmisten välisistä suhteista on vähän kysymys myös tulevaisuuden haltuunotossa.
− Yleisesti ei ole ratkaistavissa, mihin osaamiseen pitäisi satsata. Ennakointitietoa toki on ja se auttaa. Itse uskon, että hyvä tapa yrittää saada käsitystä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on pysyä kiinni asiakkaassa − työvoimaviranomaiset ja kouluttajat yrityksissä, oppilaitokset opiskelijoissa. Tuntuma löytyy tästä paljon puhutusta asiakasrajapinnasta. On oikeasti mentävä sidosryhmien luokse, vaikkei aina olisi niin asiaakaan. Tuntumaa ei saa työryhmissä.
Samalla puolella pöytää
Päivi Myllykankaan työtä on vaikuttaminen. Äkkipäätään hän luonnehtii itseään ”sosiaaliseksi hömpäksi ja verkostoitujaksi”, vaikka tarkemmin ajateltuaan hän ei ehkä käyttäisi sanaa hömppä.
− Olen kyllä kiinnostunut ihmisistä, ja on kiva tietää, mitä toiset ajattelevat. Se on luontaista. Työtäni on myös huomata ihmisten verkottamisen paikat.
Hömpästä ei tosiaankaan voi puhua, mutta arvio sosiaalisesta verkostoitujasta pitää varmasti paikkansa: kuuluvathan työmaahan Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Keski-Suomi, ja aloihin erityisesti osaaminen, työllisyys, innovaatiojärjestelmät, talouden kehitys sekä ympäristö ja energia. Keskeisiä sidosryhmiä ovat yritykset, media, viranomaiset – kuten ELY-keskus, maakuntaliitot, työvoimatoimistot – kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt, palkansaajajärjestöt, innovaatiojärjestelmään liittyvät toimijat, kuten yliopistot, ammattikorkeakoulut, Finpro, Finnvera, Tekes sekä keskeisten kaupunkien ja niiden elinkeinotoiminnan johto.
− Uskon yhdessä ja avoimesti tekemiseen. Hienoa on, että Pirkanmaalla saadaan nopeasti viranomaiset ja sidosryhmät samalle puolelle pöytää visioimaan tai miettimään ratkaisuja.
Yksi ajankohtainen ongelma, joka sai vaikuttajatahot saman pöydän ääreen, on nuorison harjoittelupaikka- ja työttömyystilanne. Huhtikuun lopulla annettiin yhteinen julkilausuma ja haastettiin kaikki Pirkanmaan työnantajat tarjoamaan opiskelijoille harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkoja kesällä.
− Uskon, että yritykset lomautuksista, yt-neuvotteluista ja työn vähyydestä huolimatta yrittäisivät löytää nuorille jotain. Kyse on myös siitä, että nuoret oppisivat työelämän pelinsäännöt, jotka ehkä ovat joiltakin hukassa. He oppivat kyllä, kun opetetaan, mutta on vaikea opetella yksin. Työelämältä odotetaan vastaantuloa.
Tavoite muuttuu todellisuudeksi vain tekemällä
On paljon asioita, joista puhutaan vuodesta toiseen mutta jotka vain etenevät hitaasti. Päivi Myllykangas sanoo, että onneksi joukossa on hankkeita, jotka saadaan eteenpäin nopeastikin.
− Esimerkiksi koneenasentajan ja sähkömiehen ammatit yhdistävä koulutus alkoi Nokialla, kun Agco Sisu Powerin toimitusjohtaja Eero Tomi ihmetteli, miksi ihmeessä koneenasentaja ei voi avata sähkökaapin ovea. Tässäkin kuultiin ensin, että ”ei ole mahdollista”, ”ei sellaista lukujärjestystä voi rakentaa”. Nyt koulutus on Tampereen ammattiopiston normivalikoimassa.
Päivi Myllykangas myöntää, että tuntuu hyvältä, kun asiat etenevät, ja huomauttaa, että on ihan sama, kenen nimissä niin käy.
− Itse haluan, että kun jostain asiasta päätetään, päätetään samalla, kuka jatkaa, koska ja miten. Monta kertaa asioita kyllä pidetään tärkeinä, mutta kukaan ei ota seuraavaa askelta eikä mitään tapahdu.
− Toisaalta usein ajatellaan, että on noloa, jos yrittää jotain eikä se sitten etenekään. Mitä noloa se on? On sentään yritetty, ja kaikesta voi oppia uutta. Jos asiaa viedään sitkeästi eikä se sittenkään kanna, on vain suunnattava energia muualle.
”Voiko sanoa, että harrastaa tutkimusta?”
Päivi Myllykankaan työverkostot ovat tiheät ja aktiiviset, mutta vapaa-aikaa verkostot eivät täytä.
− Mikään järjestöihminen en ole. Aika ei riitä kaikkeen. Tutkimuksessa olen kuitenkin halunnut pysyä ”kevyesti” kiinni. Aikanaan Tampereen yliopistolla Juha Näsi veti mukaan uusiin projekteihin. Juhan innostavuudesta lähti minunkin innostukseni, ja kun yrityksen asioihin pääsi kiinni, se vei mennessään.
Tutkimusaiheita ovat olleet sijoittajasuhteet, sidosryhmäsuhteet, sisäpiirikaupat ja esimerkiksi ”Kilpailutekijöihin, arvoketjuun ja liikeideaan perustuva strategia-analyysi Linkosuo Oy:n toiminnassa”. Väitöstutkimus syntyi liiketoiminnan arvon luomisesta. Kirjallisia töitä edustavat esimerkiksi tutkimusartikkeli ”Puhtaat jauhot pussissa − case Peltolan Pussi Oy” ja Pirkanmaan metalli- ja elektroniikkateollisuusyhdistyksen historiikki.
− Olen oikeasti kiinnostunut yritysten elämästä, miten yritykset pärjäävät kilpailussa ja mistä niiden kilpailuetu löytyy − ja viime kädessä: miten koko Suomi menestyy. Tämä kaikki liittyy konkreettisesti edunvalvontaan, eikä siinä haittaa, että henkilökohtaisen kiinnostuksen perusteella ymmärtää bisnestäkin.