Perinteisesti ymmärrettyä muutosvastarintaa ei ole olemassa
Nykyisessä työelämässä suhtautuminen sekä muutokseen että sitä edistävään johtoon on tarinallista ja jatkuvasti liikkuvaa.
Merkityskeskeinen työ ja perinteiset muutosjohtamisen mallit sopivat huonosti yhteen. Totutut roolit, kuten muutosvastarintaiset tai muutosagentit, eivät vastaa nykyistä käsitystä alaisista. Tampereen teknillisessä yliopistossa väitellyt Kiiskinen tutki väitöskirjassaan johtajuuden ja johtajuussuhteen rakentumista muutostilanteessa.
"Muutoksesta kerrottu tarina vaihtui tiheästi ja samat henkilöt kertoivat eri tarinoita vaihdellen. Tästä syystä suhde johtoon muodostui esimerkiksi alistuvaksi, luottavaksi tai turhautuneeksi."
Välillä seuraajat olivat kriittisiä, ja ajoittain he ymmärsivät johtoa. Bloggaava ja autenttinen johtoryhmä keräsi erityisesti seuraajien hyväksyntää.
Johdon kanssa oltiin samaan mieltä silloin, kun aiheena oli johtoryhmän muutosta käsittelevä blogi tai globaali markkinatilanne.
Seuraajat käyttivät muutoksesta hyvin värikästä kieltä. Muutosta kuvattiin muun muassa "penkkipajatsoksi" ja "viestikapulatouhuksi". Pääkonttoria saatettiin kutsua kaukaiseksi paikaksi, kuten Korvatunturiksi, josta kaikki ovat kuulleet, ja joku on kuulemma siellä käynytkin.
Muutos on jatkuvaa globaalisti ja paikallisesti
Muutosta johdetaan monissa organisaatiossa edelleen hyvin faktaperusteisesti ja rationaalisesti. Tutkimustulosten mukaan muutos on kuitenkin ensisijaisesti emotionaalinen kokemus.
FM, YTM Eeva Kiiskisen tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirja Johtajuuden rakentuminen muutoksessa: Narratiivisen merkityksellistämisen näkökulma (Construction of leadership in change: Narrative sensemaking perspective) tarkastettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) talouden ja rakentamisen tiedekunnassa 8.12.2017. Vastaväittäjänä toimi professori Päivi Eriksson Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuutta valvoi professori Petri Suomala TTY:n tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriosta. Kiiskinen (39) on kotoisin Tampereelta ja työskentelee johdon neuvonantajana Gofore Oyj:ssa.
Väitöskirjaan voi tutustua tästä linkistä
Lisätietoja: Eeva Kiiskinen, eeva.kiiskinen@gofore.com
Johtajuutta syntyy vasta seuraajien avulla. Seuraajat siis määrittelevät sen, miten johtajuus toimii.
Muutos saa tarinan muodon
"Muutoksesta kerrottu tarina vaihtui tiheästi ja samat henkilöt kertoivat eri tarinoita vaihdellen. Tästä syystä suhde johtoon muodostui esimerkiksi alistuvaksi, luottavaksi tai turhautuneeksi."
Välillä seuraajat olivat kriittisiä, ja ajoittain he ymmärsivät johtoa. Bloggaava ja autenttinen johtoryhmä keräsi erityisesti seuraajien hyväksyntää.
Johdon kanssa oltiin samaan mieltä silloin, kun aiheena oli johtoryhmän muutosta käsittelevä blogi tai globaali markkinatilanne.
Seuraajat käyttivät muutoksesta hyvin värikästä kieltä. Muutosta kuvattiin muun muassa "penkkipajatsoksi" ja "viestikapulatouhuksi". Pääkonttoria saatettiin kutsua kaukaiseksi paikaksi, kuten Korvatunturiksi, josta kaikki ovat kuulleet, ja joku on kuulemma siellä käynytkin.
Muutos on jatkuvaa globaalisti ja paikallisesti
Muutosta johdetaan monissa organisaatiossa edelleen hyvin faktaperusteisesti ja rationaalisesti. Tutkimustulosten mukaan muutos on kuitenkin ensisijaisesti emotionaalinen kokemus.
FM, YTM Eeva Kiiskisen tuotantotalouden alaan kuuluva väitöskirja Johtajuuden rakentuminen muutoksessa: Narratiivisen merkityksellistämisen näkökulma (Construction of leadership in change: Narrative sensemaking perspective) tarkastettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) talouden ja rakentamisen tiedekunnassa 8.12.2017. Vastaväittäjänä toimi professori Päivi Eriksson Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuutta valvoi professori Petri Suomala TTY:n tuotantotalouden ja tietojohtamisen laboratoriosta. Kiiskinen (39) on kotoisin Tampereelta ja työskentelee johdon neuvonantajana Gofore Oyj:ssa.
Väitöskirjaan voi tutustua tästä linkistä
Lisätietoja: Eeva Kiiskinen, eeva.kiiskinen@gofore.com