Tampereen kauppakamarilehti

LAKI & TALOUS

Veronkorotusten määräämiskäytäntö on kiristynyt

Julkaistu 27.04.2016
Veronkorotuksen määräämistä koskeva verotusmenettelylain (VML) säännös on porrastettu kolmeen portaaseen verovelvollisen laiminlyönnin moitittavuuden perusteella

Viime vuosina veronkorotusten määräämisessä on ollut nähtävissä selkeästi kiristynyt linja: Verohallinto on määrännyt veronkorotuksia lähes aina ankarimman portaan mukaisesti tilanteissa, joissa kyseessä on ollut yrityksen verotettavaan tuloon lisättävä suuri summa, riippumatta esimerkiksi verolomakkeen virheellisyyden syystä.

Asiasta on ollut lukuisia valituksia vireillä hallintotuomioistuimissa ja nyt oikeustilaan on saatu myös korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) kannanotto, kun KHO julkaisi helmikuussa kolme veronkorotuksia koskevaa ratkaisua (KHO:2016:15, KHO:2016:16 ja KHO 10.2.2016/406). Ratkaisuissa otettiin kantaa siihen, milloin veronkorotuksen voi määrätä ankarimman veronkorotussäännöksen portaan perusteella.

Käytännössä KHO siunasi näillä päätöksillä Verohallinnon kiristyneen linjan veronkorotusten määräämisessä. Valitettavasti ratkaisut kuvaavat myös sitä, että verotuksessa lain sanamuoto ei välttämättä aina ohjaa tuomioistuinten tulkintaa, vaan pikemminkin veronkannon tehokas toteutuminen.

KHO:n ratkaisuista

Veronkorotusta koskeva verotusmenettelylain säännös on porrastettu kolmeen portaaseen verovelvollisen laiminlyönnin moitittavuuden perusteella. Ankarimman portaan, VML 32.3 §:n, soveltaminen edellyttää, että verovelvollinen on antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta.

Tällöin veronkorotus voidaan määrätä prosenttiperusteisesti verotettavaan tuloon lisätystä määrästä. Yleensä korotus on ollut 10 prosenttia tuloon lisätystä määrästä, mutta enimmillään se voi olla säännöksen mukaan jopa 30 prosenttia. Jos tuloon lisätty määrä olisi esimerkiksi 300.000 euroa, veronkorotuksen määrä voisi olla ankarimman portaan nojalla 30.000 euroa tai jopa 90.000 euroa. Säännös jättää käytännössä veroviranomaiselle merkittävästi harkintavaltaa.

Toista veronkorotussäännöksen porrasta, VML 32.2 §:ää, sovelletaan, kun verovelvollinen on antanut veroilmoituksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä (veronkorotus enintään 800 euroa). Alinta porrasta sovelletaan, kun kyse on vähäisestä puutteellisuudesta tai myöhästymisestä (veronkorotus enintään 150 euroa).

KHO katsoi siis sen käsiteltävinä olleissa tapauksissa KHO:2016:15 ja KHO 10.2.2016/406 yhtiön antaneen VML 32.3 §:n edellyttämällä tavalla olennaisesti väärän veroilmoituksen törkeästä huolimattomuudesta.

Merkitystä annettiin muun muassa pääverolomakkeen keskeiselle asemalle yritysverotuksen toimittamisen perustana, verotettavaan tulokseen vaikuttavalle euromäärälle, yhtiön resursseille huolehtia kirjanpitovelvollisena ilmoitusvelvollisuudestaan sekä sille, ettei VML 32.2 momentin mukainen 800 euron veronkorotus olisi merkitykseltään riittävä.

KHO:n ratkaisujen ja Verohallinnon omaksuman linjan perusteella näyttääkin siltä, että lain säännöksen puutteellisuutta ja alemman portaan veronkorotuksen euromääräistä vähäisyyttä korjataan soveltamalla lakia jopa vastoin sen sanamuotoa.

KHO:n ratkaisuista kaksi oli 3–2 äänestyspäätöksiä verovelvollisen vahingoksi. Myös eri mieltä olleet oikeusneuvokset kiinnittivät äänestyslausunnossaan huomiota siihen, ettei veronkorotusta tulisi määrätä VML 32.3 §:n mukaan vain siksi, että veronkorotus jäisi muutoin liian vähäiseksi. Tällaisella tulkintakäytännöllä voi olla laajemminkin merkitystä verovelvollisen toimien arviointiin.

Mitä ratkaisut tarkoittavat käytännössä?

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut korostavat erityisesti yhtiön veroilmoituksen laatimista huolellisesti, sillä kertaluonteinen inhimillinen virhe voidaan tulkita törkeäksi huolimattomuudeksi, vaikka se olisikin täysin tahaton ja esimerkiksi helposti havaittavissa veroilmoituksen liitteiltä.

Erityisesti pääveroilmoituslomakkeen (6B) oikeellisuus ja ensisijaisuus liitteisiin nähden ovat korostuneessa asemassa. KHO:n ratkaisujen antamisen jälkeen myös Verohallinto antoi tiedotteen, jossa se totesi, että verovelvollisen huolellisuusvelvoite pääverolomaketta täytettäessä on näiden ratkaisujen myötä entisestään korostunut.

Näin ollen veroilmoituksen huolellinen laatiminen ja tarkastaminen on tehokasta veroriskienhallintaa.

Laki launis 180

Anne Launis

Tax Partner


Laki rantanen 180

Aino Rantanen

Tax Manager

PricewaterhouseCoopers Oy